Töyräspussikoi
Svenskt namn: Kilstreckad rölleksäckmal
https://laji.fi/taxon/MX.59513
EN
Erittäin uhanalaiset
- Erityisesti suojeltava laji
- Kiireellisesti suojeltava laji
ÅLA = Ahvenanmaa
VAR = Varsinais-Suomi
UUD = Uusimaa
KAS = Kaakkois-Suomi
HAM = Häme
PIR = Pirkanmaa
ESA = Etelä-Savo
EPO = Etelä-Pohjanmaa
KES = Keski-Suomi
POS = Pohjois-Savo
POK = Pohjois-Karjala
KAI = Kainuu
POP = Pohjois-Pohjanmaa
LAP = Lappi
Esiintymiskuva
Euroopassa ja läntisessä Aasiassa laajalle levinnyt, mutta kaikkialla erittäin paikoittaisesti esiintyvä harvinainen laji. Lähialueiltamme laji tunnetaan Suomen lisäksi vain Latviasta sekä Norjasta (CR) ja Ruotsista (VU), joissa se on myös uhanalainen. Suomessa lajin esiintyminen on painottunut itärajan lähelle Parikkalaan ja Kiteelle sekä Ahvenanmaalle. Sen lisäksi laji on esiintynyt hajanaisemmin Kymenlaaksossa sekä Heinolassa.
Vielä 2000-luvun alkupuolella lajia havaittiin koko esitetyn levinneisyyden alueella, mutta 2010 jälkeen lajia on tavattu vain Kiteeltä (viimeksi 2011), Virolahdelta (2013) ja Heinolasta (2022). Laji on selvästi taantunut, mutta osaltaan havaintojen voimakasta vähenemistä selittänee se, että lajia on etsintä on ollut vähäisempää sekä Parikkala-Kiteellä että Ahvenanmaalla.
Selvitysmenetelmät
Lajia voi etsiä sekä toukka- että aikuisvaiheessa, mutta molempiin tapoihin liittyy haasteita.
Toukkavaiheessa pietaryrtin lehdillä miinaamalla elävät toukat ovat suhteellisen helposti havaittavissa keväällä toukokuun puolivälin paikoilla (kun tuomi kukkii), mutta siankärsämöllä elävien toukkien löytäminen on sen sijaan varsin haasteellista. Pietaryrtin lehdistä toukat syömäjäljet (miinat) erottuvat vaaleina laikkuina ja niiden läheisyydestä voi löytää töyräspussikoin suurehkon ja mustan toukkapussin joko lehteen, ravintokasvin varteen tai ylivuotisiin kasvinvarsiin kiinnittyneenä. Samaan ajakohtaan pietaryrtin (ja siankärsämön) miinaa myös toinen, huomattavasti yleisempi pihapussikoi (Coleophora trochilella). Sen syömäjälki on muutoin identtinen töyräspussikoin syömäjäljen kanssa, mutta reikä, mistä toukka porautuu lehden sisään, on erilainen. Töyräspussikoilla reikä on suurempi eikä sen reunaan jää ulkonevaa rengasta kuten pihapussikoin tekemässä halkaisijaltaan pienemmässä reiäissä.
Töyräspussikoin aikuiset ovat liikkeellä kesäkuun loppupuolelta heinäkuun puoliväliin ja myöhäisinä vuosina vähän sen ylikin. Ilmeisesti yksilöiden kehittymispaikan lämpöolosuhteista johtuen yksilöitä kuoriutuu suhteellisen pitkällä aikavälillä, mikä aiheuttaa sen, että muutoinkin ilmeisen harvalukuinen lajia tavataan yleensä kovin yksitellen. Aikuiset ovat yöaktiivisia naaraiden ollessa aktiivisia alkuillasta ja koiraiden myöhemmin yöllä tai aamuyöllä. Lajin aikuisia voi houkutella valolla tai etsiä otsalampun valossa aktiivipyynnillä, mutta erityisen tehokkaita havainnointikeinoja aikuisten etsintään Suomen olosuhteissa ei ole tiedossa.
Esiintymiskuva
Euroopassa ja läntisessä Aasiassa laajalle levinnyt, mutta kaikkialla erittäin paikoittaisesti esiintyvä harvinainen laji. Lähialueiltamme laji tunnetaan Suomen lisäksi vain Latviasta sekä Norjasta (CR) ja Ruotsista (VU), joissa se on myös uhanalainen. Suomessa lajin esiintyminen on painottunut itärajan lähelle Parikkalaan ja Kiteelle sekä Ahvenanmaalle. Sen lisäksi laji on esiintynyt hajanaisemmin Kymenlaaksossa sekä Heinolassa.
Vielä 2000-luvun alkupuolella lajia havaittiin koko esitetyn levinneisyyden alueella, mutta 2010 jälkeen lajia on tavattu vain Kiteeltä (viimeksi 2011), Virolahdelta (2013) ja Heinolasta (2022). Laji on selvästi taantunut, mutta osaltaan havaintojen voimakasta vähenemistä selittänee se, että lajia on etsintä on ollut vähäisempää sekä Parikkala-Kiteellä että Ahvenanmaalla.
Selvitysmenetelmät
Lajia voi etsiä sekä toukka- että aikuisvaiheessa, mutta molempiin tapoihin liittyy haasteita.
Toukkavaiheessa pietaryrtin lehdillä miinaamalla elävät toukat ovat suhteellisen helposti havaittavissa keväällä toukokuun puolivälin paikoilla (kun tuomi kukkii), mutta siankärsämöllä elävien toukkien löytäminen on sen sijaan varsin haasteellista. Pietaryrtin lehdistä toukat syömäjäljet (miinat) erottuvat vaaleina laikkuina ja niiden läheisyydestä voi löytää töyräspussikoin suurehkon ja mustan toukkapussin joko lehteen, ravintokasvin varteen tai ylivuotisiin kasvinvarsiin kiinnittyneenä. Samaan ajakohtaan pietaryrtin (ja siankärsämön) miinaa myös toinen, huomattavasti yleisempi pihapussikoi (Coleophora trochilella). Sen syömäjälki on muutoin identtinen töyräspussikoin syömäjäljen kanssa, mutta reikä, mistä toukka porautuu lehden sisään, on erilainen. Töyräspussikoilla reikä on suurempi eikä sen reunaan jää ulkonevaa rengasta kuten pihapussikoin tekemässä halkaisijaltaan pienemmässä reiäissä.
Töyräspussikoin aikuiset ovat liikkeellä kesäkuun loppupuolelta heinäkuun puoliväliin ja myöhäisinä vuosina vähän sen ylikin. Ilmeisesti yksilöiden kehittymispaikan lämpöolosuhteista johtuen yksilöitä kuoriutuu suhteellisen pitkällä aikavälillä, mikä aiheuttaa sen, että muutoinkin ilmeisen harvalukuinen lajia tavataan yleensä kovin yksitellen. Aikuiset ovat yöaktiivisia naaraiden ollessa aktiivisia alkuillasta ja koiraiden myöhemmin yöllä tai aamuyöllä. Lajin aikuisia voi houkutella valolla tai etsiä otsalampun valossa aktiivipyynnillä, mutta erityisen tehokkaita havainnointikeinoja aikuisten etsintään Suomen olosuhteissa ei ole tiedossa.